Näin aukko valitaan: päätökset, joita kameran takana oikeasti tehdään

Työ alkaa kuvauspaikalta, ei kamerasta

Kun valmistelen kuvausta, en avaa ensimmäisenä kameran valikkoa vaan katson huonetta. Missä ikkuna on, mistä valo tulee ja kuinka paljon sitä yleensä on kello neljän jälkeen näin syksyllä. Aukon valinta on aina vastaus tähän tilaan, ei yleispätevä asetus.

Näissä viikoissa päivänvalo loppuu aikaisin, ja sisähaastattelu, joka aamulla onnistui ikkunavalossa, näyttää iltapäivällä aivan toiselta. Siksi käyn kuvauspaikalla mieluiten samaan kellonaikaan kuin varsinainen kuvaus. Otan pari testikuvaa pelkällä huoneen valolla ja katson, mihin aukkoon kamera joutuu.

Kurssilla toistan oppilaille saman asian: kokeile itse. Taulukosta luettu aukkoarvo kertoo vähän, jos et ole nähnyt, miltä se näyttää juuri sinun objektiivillasi ja juuri siinä huoneessa.

• Mene paikalle samaan aikaan päivästä kuin kuvaus
• Ota testikuva pelkällä paikan valolla
• Kirjaa ylös, mihin aukkoon päädyit ja miksi

Mitä avoin aukko oikeasti antaa ja vie

Avoin aukko päästää kennolle enemmän valoa, joten voit pitää herkkyyden matalampana ja kohinan kurissa. Se on hämärässä usein ensimmäinen työkalu, johon tartun. Hinta maksetaan syväterävyydessä: terävä alue ohenee, ja kasvot voivat olla tarkat silmistä mutta korvat jo pehmeät.

Haastattelussa tämä on usein hyväksyttävää, jopa toivottua, koska tausta pehmenee ja katsoja pysyy puhujassa. Mutta jos haastateltava liikuttaa päätä tai nojaa eteenpäin, terävä alue pakenee. Silloin avoin aukko muuttuu riskiksi, ja tarkennus pitää tarkistaa useammin.

Moni objektiivi ei myöskään ole yhtä tarkka täysin avoimella aukolla kuin hieman suljettuna. Reunat pehmenevät ja kuvaan voi tulla värireunoja. Siksi kokeilen omaa objektiiviani eri aukoilla ennen kuin päätän, kuinka pitkälle siitä kannattaa mennä.

Testaus samoissa olosuhteissa ratkaisee

Paras testi on sellainen, jossa kuvaat jonkun istumassa siinä paikassa, jossa haastattelukin tehdään. Otan saman kuvan kolmella aukolla ja katson ne suurelta näytöltä, en kameran pieneltä ruudulta. Pieni ruutu valehtelee sekä terävyydestä että kohinasta.

Kirjoitan jokaisen testin viereen aukon, suljinajan ja herkkyyden. Näin jälkikäteen näen, mikä muutos aiheutti minkäkin eron. Jos vaihdan kolmea asiaa kerralla, en opi mitään. Yksi muuttuja kerrallaan on hidasta mutta luotettavaa.

Samaa tapaa suosittelen kurssilaisille. Testikuvat eivät ole hukkaan menevää aikaa, vaan ne korvaavat arvailun. Kun kuvauspäivänä valo muuttuu, sinulla on jo oma vertailukohta.

• Vaihda vain yhtä asetusta kerrallaan
• Katso kuvat isolta näytöltä
• Merkitse asetukset muistiin jokaisen testin yhteyteen

Milloin avoin aukko on järkevä kompromissi

Avoin aukko on perusteltu silloin, kun valoa ei ole lisättävissä eikä suljinaikaa voi pidentää. Iltatapahtumassa, jossa liikutaan nopeasti, juuri näin käy. Hyväksyn silloin ohuen terävän alueen ja korvaan sen tarkemmalla tarkennuksella.

Sisähaastattelussa tilanne on usein toinen. Siellä ehdin lisätä pienen led-valon ja sulkea aukkoa hieman, jolloin syväterävyyttä on enemmän ja tarkennusvirheet anteeksiantavampia. Päätös riippuu siitä, mikä on kuvassa tärkeintä: tunnelma vai varmuus.

En pidä kumpaakaan ratkaisua oikeana. Pidän oikeana sitä, että tiedät valintasi hinnan ja olet valinnut sen tietoisesti. Kompromissi, jonka tunnistat, on parempi kuin asetus, joka vain sattui jäämään päälle.

Tarkennus avoimella aukolla vaatii varmistuksen

Kun terävä alue on kapea, tarkennuksen tarkistuksesta tulee osa jokaista otosta. Käytän näytön suurennusta ja reunavalaisua silloin, kun kuva on tumma ja automaattitarkennus alkaa epäröidä. Tarkistan silmät, en nenänpäätä.

Kerron oppilaille myös, että kohina ja pehmeys sekoittuvat helposti. Tumma kuva voi näyttää epätarkalta, vaikka tarkennus on kohdallaan, ja päinvastoin. Siksi tarkistus kannattaa tehdä suurennetusta kuvasta eikä silmämääräisesti koko ruudulta.

Haastattelun alussa pyydän puhujaa istumaan lopullisessa asennossaan ja tarkennan vasta sitten. Pieni siirtyminen muutama senttiä voi riittää viemään terävyyden ohi, kun aukko on auki.

• Suurenna kuva ennen kuin luotat tarkennukseen
• Tarkenna silmiin, ei kasvojen keskelle
• Tarkista uudelleen, jos puhuja siirtyy

Muistiinpanot, joita pidän itse

Pidän jokaisesta kuvauksesta lyhyttä lokia: paikka, valaistus, valittu aukko ja se, mitä jäin kaipaamaan. Kolmen neljän kuvauksen jälkeen kuviot alkavat näkyä. Huomaan esimerkiksi, että pidän itse harvoin aukkoa täysin auki, vaikka objektiivi sen sallisi.

Loki auttaa myös valmistelussa. Kun seuraava paikka muistuttaa aiempaa, aloitan siitä asetuksesta, joka silloin toimi, ja tarkistan sen paikan päällä. En kopioi sitä sokeasti, mutta se säästää aikaa ja antaa lähtökohdan.

Suosittelen samaa kurssilaisille. Ei tarvita mitään monimutkaista, riittää muutama rivi muistikirjassa. Aukon valinta paranee, kun muistat aiemmat valintasi ja niiden seuraukset.