Miksi liike välkkyy tai katkeilee heikossa valossa kuvatessa?

Kysymys, jonka kuulen kurssilla useimmin

Kun opiskelijat tuovat ensimmäiset harjoitusklippinsä, sama kysymys toistuu lähes joka kerta: miksi liike näyttää oudolta? Joku kertoo, että kävelevä haastateltava tuntuu hyppivän ruudulla. Toinen on huomannut, että taustalla vilkkuu jokin raidallinen kohta, vaikka kuvaaja ei nähnyt sitä paikan päällä.

Kysymys on hyvä, koska se osuu kahteen eri asiaan yhtä aikaa. Toinen koskee sitä, miten kamera piirtää liikkeen, ja toinen sitä, miten paikan valot käyttäytyvät. Heikossa valossa molemmat korostuvat, koska suljinaikaa ja muita asetuksia joutuu säätämään rajoilleen. Käyn tässä jutussa läpi, mistä ilmiöt johtuvat ja mitä niille voi tehdä.

Suljinaika ja kuvataajuus kuuluvat yhteen

Kuvataajuus kertoo, montako ruutua sekunnissa kamera tallentaa. Suljinaika kertoo, kuinka pitkään yksi ruutu valottuu. Moni aloittaja säätää näitä erikseen, vaikka ne vaikuttavat toisiinsa. Yleinen lähtökohta on suljinaika, joka on suunnilleen kaksi kertaa ruutuväli: jos kuvaat 25 ruudulla sekunnissa, suljinaika on noin 1/50.

Tähän sääntöön ei ole mitään taikaa, se vain tuottaa liikkeelle luontevan pehmeyden. Jos suljinaika on selvästi lyhyempi, jokainen ruutu on terävä ja liike alkaa näyttää nykivältä. Jos se on selvästi pidempi, liikkuva kohde sumenee. Heikossa valossa houkutus pidentää suljinaikaa on suuri, koska se päästää kameraan enemmän valoa, ja siksi kompromissi on syytä tunnistaa ennen kuvausta.

• Kuvataajuus ja suljinaika valitaan yhdessä, ei erikseen
• Kaksinkertainen ruutuväli on hyvä lähtökohta
• Lyhyt suljinaika tekee liikkeestä nykivän, pitkä sumentaa sen

Mistä välkyntä tulee

Monet sisävalot eivät pala tasaisesti. Ne vaihtelevat kirkkautta sähköverkon tahdissa, ja silmä ei huomaa sitä lainkaan. Kamera sen sijaan voi tallentaa yhden ruudun kirkkaampana ja seuraavan himmeämpänä, jolloin kuvaan ilmestyy rytmistä vilkkumista tai liikkuvia vaakaraitoja.

Ilmiö riippuu siitä, miten suljinaika sopii valonlähteen vaihtelun kanssa. Siksi sama huone voi kuvautua eri tavoin eri suljinajoilla. Usein ongelma ratkeaa, kun suljinaikaa muuttaa vähän, esimerkiksi 1/50:stä hieman pidemmäksi tai lyhyemmäksi, ja katsoo kuvaa näytöltä. Joissakin kameroissa on erillinen välkynnän vähennystoiminto, jonka olemassaolon voit tarkistaa omasta valikostasi. Ilmiö on yleinen esimerkiksi iltatilaisuuksissa, joissa on monenlaisia valaisimia.

Kokeile samassa tilassa, jossa kuvaat

Tärkein neuvoni on yksinkertainen: testaa asetukset siinä paikassa ja niissä valoissa, joissa oikeasti kuvaat. Kotona tehty koe ei kerro, miten kamera käyttäytyy haastattelutilan loisteputkien alla tai iltatapahtuman vaihtuvissa valoissa. Sama suljinaika voi toimia yhdessä huoneessa ja välkkyä toisessa.

Kurssilla harjoittelemme tätä niin, että kuvaat lyhyen koeklipin ennen varsinaista kuvausta ja katsot sen isolta näytöltä, et vain kameran pieneltä ruudulta. Liikuta kättä kuvassa, anna jonkun kävellä ruudun läpi ja seuraa erityisesti taustan kirkkaita pintoja. Jos kuvassa näkyy vilkkumista, vaihda suljinaikaa pienin askelin ja kuvaa uusi koe. Tämä vie muutaman minuutin ja säästää koko kuvauksen.

• Katso koeklippi isolta näytöltä, älä vain kameran ruudulta
• Liikuta jotakin kuvassa ja tarkkaile taustan kirkkaita kohtia
• Muuta suljinaikaa pienin askelin, yksi muutos kerrallaan

Mitä uhraat, kun valoa on vähän

Suljinajan valintaan liittyy aina vaihtokauppa. Jos haluat pitää liikkeen luonnollisena ja välkynnän kurissa, suljinaika on lähes lukittu, ja valon puute täytyy kompensoida muualta: avaamalla aukkoa tai nostamalla herkkyyttä. Kumpikin maksaa jotakin, aukko syväterävyyttä ja herkkyys kuvan puhtautta.

Siksi kuvaajan kannattaa päättää etukäteen, mikä on kyseisessä kuvauksessa tärkeintä. Rauhallisessa haastattelussa, jossa henkilö istuu paikallaan, suljinaikaa voi joustaa enemmän kuin tanssivaa yleisöä kuvatessa. Kun tiedät, mistä olet valmis tinkimään, päätökset syntyvät nopeasti paikan päällä eikä kuvaus pysähdy säätämiseen.

Pieni tarkistuslista ennen kuvauksen alkua

Käytän itse ennen jokaista kuvausta samaa lyhyttä järjestystä, ja suosittelen sitä opiskelijoille. Ensin valitaan kuvataajuus sen mukaan, mihin materiaali päätyy. Sitten asetetaan suljinaika sen suhteen, ja vasta sen jälkeen mietitään aukkoa ja herkkyyttä. Tässä järjestyksessä liike pysyy hallinnassa.

Lopuksi kuvataan koeklippi ja katsotaan se läpi. Jos kuvassa on välkyntää, ongelma on lähes aina valonlähteessä eikä kamerassa, ja silloin ratkaisu on joko suljinajan hienosäätö tai toisen valon käyttö. Kirjaa toimiva asetus muistiin paikan nimen kanssa, niin seuraavalla kerralla samassa tilassa lähtökohta on valmiina.

• Valitse kuvataajuus ensin
• Aseta suljinaika sen mukaan
• Kuvaa koeklippi ja katso se läpi
• Kirjaa toimiva asetus ylös paikan mukaan