Jussin iltakonsertti: suljinaika, välkyntä ja liike hämärässä

Lähtötilanne: välkkyvä kuva ja tahmea liike

Jussi otti minuun yhteyttä alkusyksystä. Hän kuvaa paikallisen kuoron ja soittajien iltaesityksiä harrastuksena, ja viime kauden materiaalissa oli kaksi toistuvaa vikaa. Kuva välkkyi kirkkaina raitoina etenkin lavan valoissa, ja kun laulajat liikkuivat, liike näytti joko liian terävältä ja nykivältä tai liian sumealta.

Hän oli yrittänyt korjata ongelmaa nostamalla herkkyyttä ja avaamalla aukkoa, mutta se ei auttanut. Kysyin ensimmäiseksi, mitä suljinaikaa ja mitä kuvataajuutta hän oli käyttänyt. Vastaus oli, että kamera oli jätetty automaattiselle suljinajalle ja kuvataajuus oli vaihtunut kuvausten välillä sen mukaan, mitä oli edellisenä päivänä tullut valittua.

Tämä on tavallinen alku. Moni kuvaaja ajattelee suljinaikaa pelkkänä valon säätimenä, vaikka se päättää myös sen, miltä liike näyttää ja miten kuva käyttäytyy lavavalojen kanssa.

Suljinaika ja kuvataajuus kuuluvat yhteen

Kävimme ensin läpi perussäännön, jonka kurssilla käsittelemme: suljinaika valitaan suhteessa kuvataajuuteen. Kun suljinaika on noin kaksinkertainen kuvataajuuden käänteislukuun nähden, liikkeeseen tulee luonnollinen, hieman pehmeä jälki. Lyhyempi aika tekee liikkeestä teräväpiirteisen ja nykivän, pidempi tekee siitä sumean.

Jussin kuvissa suljinaika oli vaihdellut paljon, ja siksi jotkut otokset näyttivät erilaisilta kuin toiset samassa leikkauksessa. Sovimme, että hän lukitsee kuvataajuuden koko projektille ja valitsee suljinajan käsin. Automatiikka ei tiedä, miltä hän haluaa liikkeen näyttävän, eikä se tiedä, mikä valo salissa vilkkuu.

Hämärässä tähän tulee lisäksi kompromissi: pidempi suljinaika päästää enemmän valoa sisään, mutta liike tahraantuu helpommin. Siksi päätös tehdään kuvattavan liikkeen, ei pelkän kuvan kirkkauden mukaan.

• Lukitse kuvataajuus ennen kuvausta
• Valitse suljinaika käsin, älä jätä sitä automatiikalle
• Arvioi liike: kuoro seisoo, soittaja heiluu

Välkyntä vaatii testin paikan päällä

Raidat johtuivat siitä, että salin valot eivät pala tasaisesti vaan pulssittavat verkkotaajuuden tahdissa. Kun suljinaika ei sovi tähän pulssiin, kamera tallentaa kirkkauden vaihtelun näkyviin. Ongelma ei näy aina pienestä näytöstä, ja siksi se huomataan usein vasta leikkauspöydällä.

Neuvoin Jussia tekemään lyhyen testin ennen jokaista kuvausta: kuvaa muutama sekunti samaa lavaa eri suljinajoilla, katso tulos näytöltä lähikuvana ja valitse se arvo, jolla raidat häviävät. Samaa suljinaikaa ei kannata olettaa toimivaksi toisessa salissa, koska valaistus voi olla aivan toisenlainen.

Tämä on kurssin toistuva periaate: asetukset testataan niissä olosuhteissa, joissa kuvataan. Kotona tehty koe ei kerro mitään seurakuntasalin led-valoista, ja edellisen keikan asetukset voivat olla väärät tämän illan valoilla.

Mitä Jussi muutti ja mitä hän jätti ennalleen

Seuraavalla kuvauskerralla Jussi tuli paikalle tuntia aiemmin. Hän lukitsi kuvataajuuden ja kokeili kolmea suljinaikaa lavan valoissa. Yksi niistä poisti välkynnän lähes kokonaan, ja se oli hieman lyhyempi kuin hänen alkuperäinen ajatuksensa. Lyhyempi aika vähensi valoa, joten hän joutui nostamaan herkkyyttä yhden askeleen.

Hän testasi myös, kuinka paljon kohinaa tämä toi. Oman kameransa kohdalla ero oli niin pieni, että se oli hyväksyttävä hinta puhtaammasta kuvasta. Aukkoon hän ei koskenut, koska syväterävyys riitti kuoron riville hyvin.

Jussi totesi jälkeenpäin, että suurin muutos ei ollut mikään yksittäinen asetus vaan järjestys. Hän päätti ensin liikkeen ja välkynnän, sitten valon määrän ja vasta lopuksi herkkyyden, ei päinvastoin.

• Kuvataajuus lukittu koko esitykselle
• Suljinaika valittu testikuvien perusteella
• Herkkyys nostettu vasta suljinajan jälkeen

Mikä ei tälle kuvaajalle toiminut

Kaikki ei sujunut ensimmäisellä yrityksellä. Jussi kokeili aluksi hyvin lyhyttä suljinaikaa, jotta liike olisi näyttänyt mahdollisimman terävältä. Tulos oli teräväpiirteinen mutta nykivä, ja kuvaan tuli kohinaa, koska herkkyyttä piti nostaa paljon. Hän palasi pidempään aikaan ja hyväksyi pienen liikesumun.

Toinen huomio liittyi kuvataajuuteen. Hän oli harkinnut korkeampaa taajuutta hidastuksia varten, mutta hämärässä se tarkoittaa lyhyempää suljinaikaa ja siten vähemmän valoa. Hän päätti jättää hidastukset väliin tässä salissa, koska valo ei riittänyt ilman liiallista kohinaa.

Tästä näkee, miksi kurssilla puhutaan kompromisseista eikä oikeista asetuksista. Jokainen valinta maksaa jossain muualla, ja hinta riippuu kamerasta, salista ja siitä, mitä lopputulokselta halutaan.

Mitä sinä voit ottaa tästä omaan kuvaukseesi

Jussin tapaus ei ole poikkeuksellinen. Samat kysymykset tulevat vastaan jokaisessa hämärässä kuvauksessa: mikä on liike, mikä on valo ja mitä sinä olet valmis antamaan pois. Suljinaika on näistä se, jonka moni jättää automatiikan päätettäväksi.

Kokeile seuraavalla kerralla ottaa suljinaika omaan käteesi. Kuvaa lyhyt pätkä kolmella eri arvolla, katso välkyntä ja liike lähikuvana ja valitse niistä paras. Kirjaa valinta ylös, mutta älä oleta sen pätevän muualla.

Jos haluat käydä oman kuvaustilanteesi läpi, kurssin suljinaikamoduuli ohjaa testin vaihe vaiheelta.

• Lukitse kuvataajuus ensin
• Testaa suljinaika paikan päällä
• Tarkista välkyntä lähikuvasta
• Nosta herkkyyttä vasta viimeiseksi